Kasvot aidan takana

20.6. lähtiessäni juhannusvapaalle, julkaisin työni puolesta nämä ajatukset. Haluan jakaa ne myös blogissani vaikka juhannus jo menikin. Tämä on aihe, joka ei vanhene.

"Aurinko paistaa, ihmiset iloitsevat kerrankin upeasta juhannussäästä, kantavat kassikaupalla grillattavaa kaupasta ja siirtyvät juhannuksen viettoon. Pihapelit kaivetaan nyt viimeistään esille, saunotaan, kerätään kukkia tyynyn alle, sukulaiset ja ystävät kokoontuvat yhteen, Suomenlippu liehuu salossa yöttömän yön juhlan kunniaksi ja kokot roihuavat siellä missä ne voidaan turvallisesti sytyttää.

Näin juhlan alla on tapana miettiä iloisia asioita ja vaieta kääntöpuolesta, koska ei ole suotavaa olla synkistelijä ja ilonpilaaja.

On kuitenkin olemassa asioiden kääntöpuoli. Kääntöpuolella ovat yksinäiset perheet ja yksinäiset lapset. Läheiset voivat olla niin kaukana, että yhteistä aikaa on mahdotonta viettää. Perhe voi myös olla täysin vailla tukiverkostoja, lapset vailla kavereita. Yksinäisyyden takana voi olla yhtä hyvin myös ero tai vanhemman menehtyminen.

Sitten on vähävaraisuus. Yltäkylläisesti täytetyt ostoskärryt vyöryvät pitkin markettien käytäviä. Samoilla käytävillä osa miettii mistä saa ruoan pöytään sillä viikolla. Heidän joukossaan on paljon vähävaraisia lapsiperheitä.

Jalkauduimme hiljattain hanketyöntekijöiden porukalla Lahden kaupungille. Torilla oli tivoli. Tänä päivänä hinnoiltaan kyseiset ilonpidon paikat voivat olla liian kalliita keskituloisillekin, mutta erityisesti mietin sitä kuinka tivoli on kaikkien nähtävillä, mutta ei läheskään kaikkien saavutettavissa. Mietin miltä mahtaa tuntua jos lapsi toivoo pääsevänsä tivoliin ja hänelle täytyy toistuvasti kertoa, ettei se ole mahdollista. Tällöin tivolin aidat muodostuvat konkreettiseksi esimerkiksi vähävaraisuudesta. Minun ei tarvitse edes sulkea silmiäni kuvitellakseni aidan takana lapsen katsomassa laitteiden pyöritystä.

Vaikka tässä on vain muutama esimerkki, väitän, että juhlapyhät kärjistävät yksinäisyyden ja vähävaraisuuden ympärillä olevia tunteita.

On totta, että kaikkien ei tarvitse muuttua murheellisiksi sen vuoksi, että meidän maamme kätkee sisään erilaisia tarinoita. Aina silloin tällöin on kuitenkin hyvä pysähtyä ja katsoa ympärilleen, sillä sydämensä avaaminen elämälle opettaa meille aina jotain sekä itsestämme, että myös muista. Sydämen avaaminen muille, voi puolestaan muuttaa toisen ihmisen käsitystä ihmisyyttä, inhimillisyyttä ja yhteiskuntaa kohtaan.

Kun tänään itse lähden kotiin, aion ottaa juhannukseni tärkeimmiksi asioiksi muutaman asian, jotka eivät ole riippuvaisia muusta kuin minusta itsestäni.

Kohtaaminen.

Läsnäolo.

Välittäminen.

Näiden myötä haluan toivottaa teille lämmintä juhannusta!"