Tule sellaiseksi kuin olet

”Vaikuttavinta eriarvoisuuden kaventamisessa on taata kaikille lapsille parhaat mahdolliset edellytykset kasvulle ja kehitykselle, hyvinvoinnille sekä oppimiselle. Lapsuudessa luodaan perusta aikuisiän hyvinvoinnille.

Vaikka perheen ja lapsen elämässä riskejä olisikin, erilaiset suojaavat tekijät voivat turvata kasvua. Näistä tärkeimpiä ovat myönteiset ihmissuhteet sekä onnistumisen kokemukset esimerkiksi koulussa tai harrastuksissa. Pärjäävyys syntyy koetusta hyväksynnästä, kannustavuudesta, keskustelevasta ja kuuntelevasta ohjauksesta, johdonmukaisuudesta, kiinnostuneisuudesta sekä myönteisestä asenteesta.” (THL 2019)

Eilen vapaaehtoisten koulutusillassa syvennyimme lapsuuden ja nuoruuden kehitysvaiheisiin. Parasta maustetta mielestäni olivat jaetut pohdinnat ja kokemukset, sillä erilaisten asioiden jakaminen sekä kuulluksi tuleminen ovat elämää rikastuttavia elementtejä. Katsomme elämää kukin omasta näkövinkkelistä. Vinkkeliin vaikuttaa mm. siihen asti eletty elämämme, jossa vanhemmillamme on usein ollut mittava rooli. Kun kokemusten jakamisesta nauttii aikuinen, mikä onkaan niiden merkitys lapsen tai nuoren elämässä.

Perheillä on elämässään erilaisia tilanteita, puhumattakaan erilaisista perhemuodoista, jotka joko rikastuttavat tai aiheuttavat haasteita. Toisilla on vahvat tukiverkostot, kun taas toiset ovat hyvin yksin ja siihen millaisiksi kehitymme, vaikuttaa niin geeniperimä kuin ympäristö. Kokemukseni mukaan yksinäisyyttä sekä tukiverkostojen puutetta esiintyy kuitenkin niin vähävaraisissa perheissä kuin taloudellisesti hyvin pärjäävissä. Elämänkriisejä osuu tavalla tai toisella kaikkien kohdalle. On kuitenkin turhaa tässä yhteydessä verrata ihmisten elämäntilanteita, sillä jokainen tarina on yksilöllinen.

Yksi on varmaa. Kaikilla lapsilla perustarpeet ovat samanlaisia. He tarvitsevat huolenpitoa ja hoivaa. Heillä on tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi, olla hyväksytty sellaisena kuin on. Jokaisella lapsella on tarve tuntea olonsa turvalliseksi. Perustarpeiden lisäksi lapsella voi olla omia erityistarpeita, joihin hänen lähipiirinsä vastaa parhaan kykynsä mukaisesti.

Palatakseni eiliseen koulutusiltaan, se sai minut toden teolla ajattelemaan sitä, kuinka tärkeää on saada kasvaa hyväksyttynä ja omanlaisenaan yksilönä. Lapset tarvitsevat elämäänsä ihmisiä, jotka ihailevat heidän persoonaansa sekä tapaansa olla lapsi. He tarvitsevat ihmisiä, jotka hyppäävät mukaan mielikuvituksen maailmaan, mutta ovat silti vierellä luomassa turvaa. Yhdessä mielikuvituksen maailmaan hyppäämisessä on voimaa. Yhdessä ilojen ja surujen jakamisessa on voimaa. Kuuntelemisessa on voimaa. Läsnäolossa on voimaa.

”Lapsi on hyväksyttävä sellaisena kuin hän on. Pelokasta ja varautunutta lasta ei pidä väkisin tsempata rohkeammaksi, vaan on mietittävä keinoja, jotka auttavat lasta selviämään omana itsenään.” (Huttu 2017)

Edellä esitetyn ei pitäisi olla ydinfysiikkaa, mutta se vaatii meiltä aikuisilta kykyä pysähtyä oman itsemme sekä lasten äärelle, kykyä kuulla ja kykyä nähdä. Kun puhutaan hyvästä kasvusta, se edellyttää toisinaan maailman katsomista lapsen silmin.

Lähteet

Huttu 2017. Sari Mattilan artikkelissa: Lapsen aivot janoavat syliä ja hyväksyntää – Neurotietelijä Tiina Huttu: ”Läheisyys ja kosketus ovat yhtä tärkeitä kuin ruoka ja uni.” Helsingin sanomat. 17.3.2017 https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/498177-lapsen-aivot-janoavat-sylia-ja-hyvaksyntaa-neurotieteilija-tiina-huttu-laheisyys-ja [Viitattu 22.5.2019]

THL 2019. Hyvinvointi- ja terveyserot. Lapset ja perheet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 17.5.2019 https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/elamankulku/lapset-ja-perheet [Viitattu 22.5.2019]