Fannin tunnetaitokortit - kerrasta faniksi!

Aloitin työurani +20 vuotiaana lastensuojelun sijaishuollosta ja sille tielle jäin. Kun työvuosia karttui, tunteiden sanottaminen sekä omien tunteiden tutkiskelu tuli tutuksi. Niinpä esikoista odottaessa oli sellainen olo, että työkalut on hyvät - jopa loistavat. Voin kertoa kolmen lapsen kokemuksella tulleeni siihen tulokseen, että illuusio oli kaunis, mutta totaalisen pielessä.

Sitä ei ikinä uskoisi kuinka vaikeaa omien lasten tunteiden sanottaminen on työhön verrattuna! Peliin puuttuu omat tunteet, perheen sosiaaliset suhteet, oma riittämättömyys, väsymys ja ihan kaikki mikä nyt ikinä voikaan vaikuttaa asiaan. Joskus ei tule mieleen pienintäkään ajatusta millä saisi lapsen puhumaan juuri toivotusta asiasta. Pitkään mietin, että onhan tähänkin työkaluja olemassa, mutta en saanut tartuttua toimeen.

Sitten tuli Fanni!

Kortit saatu Kummakustannukselta

Fannin tunnetaitokortit on ensimmäiset kortit, joita olen omien lasteni kanssa käyttänyt. Ensisijaisesti ajattelin näiden kohteeksi 5,5-vuotiasta esikoista, mutta sujuvasti 3-vuotiaskin komppasi isosiskon juttuja. Tällä hetkellä isosisko on lähinnä idoli, jota pitää matkia, joten mielipiteet ja näkemykset yhdessä tehdessä oli aika pitkälti siskolta kopioituja. Ei kuitenkaan anneta sen haitata, sillä esimerkistähän lapset oppivat. Esikoinen tuntuu olevan niin välkky tunteiden sanottamisessa Fannin avulla, että siitä sietääkin pienempien sekä vanhempien ottaa oppia.

Hyvin äkkiä tunnetaitokorteista löydettiin arkipäivän tilanteisiin sopivia kortteja. Kun eräänä iltana isin kierrokset alkoi nousta, otti esikoinen leveän haara-asennon, laittoi käden eteen ja huusi: "Stop! Hengitä syvään. Tunne menee pian ohi." Arvatkaa mitä? Tunne meni pian ohi. Niin pian, että koko kierrosten nousu vaihtui nauruksi.

Nämä kortit on todella kuvitettu lasten ymmärrettäviksi. Siinä missä alussa itse jäin liikaakin pohtimaan mitä tunnetta kortti kuvastaa, oli sen sanoma esikoiselle aivan selvä. Pieni iloinen tiikerinpoika Ralfkin oli ilmiselvä iloinen pikkuveikka.

 

Välillä ei tarvitse tehdä muuta kuin levittää kortit pöydälle ja tarina alkaa - ilman yhtään johdattelevaa kysymystä ja tarvitsee vain olla läsnä ja saatavilla. Joskus kuulee tunteiden sanottamista kyseenalaistettavan, koska maalaisjärjelläkin pärjää. Sitäpä hieman haluaisin kyseenalaistaa vastaan - miksipä ei sanottaisi? Siksikö, ettemme ole tottuneet siihen omien vanhempiemme kanssa ja pidämme sitä siksi huuhaana? "Ihan hyvä minustakin tuli." 

Korttien avulla tunnekokemusten sanoittaminen meillä pakotti jälleen kerran myös minut miettimään omaa reagointiani asioihin. Esikoisen kanssa päästiin juttuun siitä miten hänellä äidin suuttuessa on syyllinen olo ja tuntuu siltä, että hän on tehnyt jotain väärää. Näin vanhemmat näkökulmasta näin toisinaan onkin, mutta tiedän myös, että usein oma tunnereaktioni on ylimitoitettu. Kun vanhempi ylireagoi, lapsen kokemus moninkertaistuu. Jos vanhemman tunnereaktio aiheuttaa lapsessa pelkoa, häpeää tai syyllistymistä, on vastuu aina vanhemmalla. Kun lapsen kanssa käsittelee vaikeita aiheita, on hyvä lopuksi muistaa johtaa keskustelu sellaiseen tunnetilaan, että lapselle sekä vanhemmalle jää kevyt ja hyvä mieli.

Omien lasten lisäksi näihin kortteihin kohdistui myös ammatillinen mielenkiinto. Toimisivatko kortit työssä? Kuvitus on selkeästi ja onnistuneesti lapsille suunnattu. Koska itse teen työtä pääasiassa koulukiusattujen nuorten kanssa, eivät kortit tällaisenaan sovellu juuri sen ryhmän kanssa käytettäväksi. Satunnaisesti joukkoon osuu pienempiä ja on aivan selvää, että Fannin tunnetaitokortit ovat yksi vahva vaihtoehto työvälineeksi. Kävipä mielessäni, että näistä voisi vinkata omien lasten perhepäivähoitajalle, koska perhepäivähoitajilla on samat varhaiskasvatuksen sisältövaatimukset kuin päiväkodeilla, mutta usein paljon vähemmän mahdollisuuksia käytettävissä niiden toteuttamiseksi. Tässä kohtaa on todettava, että meidän pph on siitäkin huolimatta maailman paras.

Huomasin myös miettiväni, että olisi todella mielenkiintoista nähdä millaiset kortit syntyisi Fannin kuvituksella nuorille suunnattuna, ikäihmisistä puhumattakaan. Fanni-sarjan kuvitus on taitava ja tuloksena voisi olla jotain aika päräyttävää.

Parasta korteissa on, että oikeasti kuka tahansa osaa käyttää niitä - myös isät, joille toisinaan tunteiden sanottaminen on äitejä haastavampaa, mutta ihan yhtä tärkeää. En yleistä, sillä on olemassa erittäin taitavasti tunteista puhuvia miehiä. Tunnetaitokorttien lisäksi pakasta löytyy pulmakortit sekä tunnelämpömittari. Korteissa on mukana hyvät ohjeistukset ja lisäkysymykset on liitetty jokaisen kortin taakse, joten niiden hyödyntäminen on helppoa. Toisaalta taas on täysin mahdollista soveltaa ja käyttää kortteja keskustelun tukena hieman vapaamuotoisemmin.

Odotan jo innolla maaliskuun loppua, jolloin ilmestyy lisää Fannin kirjasarjan kirjoja. Meillä on ollut haasteita jännittämisen kanssa ja olenkin jo tehnyt Kummakustannukselta ennakkotilauksen kirjasta, jossa harjoitellaan omien pelkojen voittamista: Fanni ja liian jännittävä yö.

Meistä tuli kerrasta Fanni-faneja!