Merkityskirjat: Helgan ja Helmerin viikonloppuveli

Sain kunnian yhteistyönä lukea ja arvioida Merkityskirjojen kolmannen eli uusimman osan nimeltä Helgan ja Helmerin viikonloppuveli. Merkityskirjat itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, kuin myös kirjan kirjoittanut Terhi Kangas ja kuvittanut Anna Aalto. Kuten kirjan nimestä voi päätellä, Helga ja Helmeri saavat uuden pikkuveljen, joka vierailee heillä kerran kuukaudessa viikonlopun ajan. Tämä ei kuinkaan ole aivan mutkatonta - ei aikuisille eikä etenkään lapsille.

Kirjan myynnillä tuetaan Perhehoitoliiton työtä suomalaisen sijaisperhetoiminnan hyväksi ja jokaisesta kirjasta lahjoitetaan 7€ sijaisperhetoiminnan tueksi. 

Minulle on luettu lapsena ja siitä lähtien kun olen oppinut itse lukemaan, olen lukenut läpi lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Lasten syntymän myötä oma lukeminen on jäänyt vähäiseksi ja romaanit ovat vaihtuneet lastenkirjoihin. En ole vielä osannut siirtyä äänikirjojen maailmaan, sillä kaipaan käsiini paperisia käänneltäviä sivuja. Minulle siitä syntyy osa lukemisen tunnelmaa. Lapsilla äänikirjoja on myös hyvin vähän ja sadut luetaan pääosin äidin ja isän toimesta. Elokuussa 5 vuotta täyttänyt esikoinen on oppinut jo myös jonkin verran lukemaan. Kirjoilla on valtava merkitys aikuisen ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa. Jos kirjojen lukeminen aina ulkoistetaan äänikirjamuotoon, vuorovaikutus aikuisen ja lapsen välillä jää puuttumaan. Äänikirjoilla on toki paikkansa ja jos vanhempi ei koe lukemista omakseen, ovat äänikirjat ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin ei lukemista lainkaan.

Mielenkiintoni kohdistui kirjaan sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti. 10 tehtyä vuotta ohjaajana lastensuojelun sijaishuollossa opettivat muunmuassa sen, kuinka tärkeää asioita on käsitellä lapsen ikätason mukaisesti. Vaihe, jossa lapsi tulee laitokseen (uh, inhoan tätä sanaa, koska se voi olla hyvin harhaanjohtava) on äärimmäisen tärkeä kaikkien osapuolten kannalta. Kokemusta perhesijoituksista minulla ei ole, mutta asioiden käsittelyn tärkeys pätee jokaiseen tilanteeseen oli kyse sitten lyhyestä tai pitkästä sijoituksesta laitosluvilla toimivaan yksikköön tai perheeseen. Laitokseen sijoitettaessa osallisia muuttuvaan tilanteeseen ovat eritoten lapset, jotka on aiemmin sijoitettu yksikköön kun taas perheessä voi olla biologisia tai aiemmin sijoitettuja lapsia. Molemmissa tilanteissa ryhmän dynamiikka muuttuu. 

Nykyisessä työssäni koordinoin vapaaehtoistoimintaa, jossa aikuiset ryhtyvät pitkäaikaiseksi ystäväksi tukea tarvitsevalle lapselle tai nuorelle. Vapaaehtoinen aikuinen saa osallistua toimintaan niin halutessaan koko mahdollisen perheensä voimalla ja tällaiseen tilanteeseen Helgan ja Helmerin viikonloppuveli parhaimmillaan osuisi suorastaan loistavasti.

Vielä yhtenä näkökulmana haluan ehdottomasti nostaa esille omat pohdintani tukiperheenä toimimisesta. Halusin ehdottomasti kirjaa lapsille lukiessa miettiä toimisiko se työvälineenä jos jossain vaiheessa elämää päättäisimme ryhtyä tukiperheeksi.

Kirja on nyt luettu etuperin, takaperin, osissa ja kokonaan. Se oli todellakin luettava useampaan kertaan, koska jokaisella lukukerralla nousi esille uusia näkökulmia sekä pieniä yksityiskohtia - aivan kuten mielestäni tämän tyyppisen kirjaan kuuluu tehdä.

Asioiden käsittelyyn tarkoitetun kirjan kirjan kuuluu toimia prosessin omaisesti aikuisen ja lapsen vuorovaikutuksen välillä. Siihen täytyy voida palata ja löytää asioihin erilaisia näkökulmia. Sen täytyy olla helposti luettavaa ja osin samaistuttavaa. On täysin mahdotonta luetella kaikki ne asiat, jotka kirjassa tuotiin esille ja oikeastaan se on myös täysin tarpeetonta, koska jotainhan on jäätävä myös lukijan havainnoitavaksi. Minulle Helgan ja Helmerin viikonloppuveli sanoitti tunteita, lasten ja aikuisten maailman ristiriitaa, avasi erilaisten perheiden näkökulmaa ja tarjosi ratkaisuja.

Mielestäni kirjaa voisi suositella kenelle tahansa, sillä viimeksi tänään 5-vuotias tyttäreni löysi kirjasta yhtymäkohtia meidän iltapalahetkiin sekä siihen, ettei perheessäkään kaikkia voi aina hoitaa samalla tavalla. Uskon myös vahvasti, että kirja toimii erinomaisesti myös siinä tarkoituksessa, johon se on ensisijaisesti kirjoitettu eli tueksi heille, jotka päättävät ryhtyä lomaperheeksi ja miettivät kuinka käsitellä asiaa lasten kanssa!

Lopuksi on vielä pakko mainita näin koira-avusteista kasvatus- ja kuntoutustyötä opiskelevana, että mieltäni erityisesti lämmitti myös kirjan tarjoama eläinavusteinen ratkaisu.

Onnittelut kirjoittajille! En olisi uskonut, että joudun lukemaan ns. lastenkirjan useampaan kertaan voidakseni kirjoittaa siitä arvioinnin saatika, että minun olisi työstettävä kirjoijtusta useampana iltana. Kirja on tarkoin harkittu pientenkin yksityiskohtien osalta eikä sitä ole tehty huolettomasti roiskien. Se on onnistuneesti tarkoitettu vuorovaikutuksen välineeksi aikuisen ja lapsen välille.