Sivut

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Ensimmäinen vihaviesti

Instagram-tilini päivittyy nykyisin pääasiassa arjen sattumuksista lasten kanssa. Jossain vaiheessa pidin tärkeimpänä prioriteettina sitä, että päivittäisin nimenomaan oivalluksia elämästä, mutta pian huomasin, ettei minulla ole aikaa jakaa puoliakaan niistä pitkistä aasinsilloista, joita arkeni on täynnä. Lakkasin siis taistelemasta lapsiaiheisia päivityksiä vastaan ja ne täyttävätkin nykyisin instatilini.

Kuvituskuva.
On kuitenkin yksi asia, jota olen säännöllisesti miettinyt: Lapsista tunnistettavien kuvien julkaiseminen sosiaalisessa mediassa. Tämä aihe on säännöllisesti esillä eri tiedotusvälineissä. Myönnän, että instatilit, joissa jaetaan lapsista kuvia, ovat aivan ihania. Lasten eleet, ilmeet ja jutut ovat vertaansa vailla. En kritisoi vanhempia, jotka jakavat kuvia, kunhan he tekevät sen vakaata harkintaa käyttäen. Lasten nakukuvat eivät kuulu sosiaalisen mediaan, eivät edes silloin kun kyse on viattomasta kylpyhetkestä. 

Ajatus sai uutta virtaa kun mahtavan Shitty is the new black -blogin Sarianna nosti aiheen esille omassa instassaan. Kävin itsekin kommentoimassa, sillä olin jälleen miettinyt, että alkaisin julkaista lapsistani sensuroimattomia kuvia. Oli yksi asia, jonka kommentoidessani nostin esille: minun työni. Olen varma, että tulen aina työskentelemään tavalla tai toisella lastensuojelun kentällä.

Vaikka nyt teen työtä enneltaehkäisevässä työssä vapaaehtoistyötä koordinonoiden, ennen tätä tein kymmenen vuotta töitä pitkäaikaisesti sijoitettujen lasten kanssa. Sosionomina en myöskään ole millään lailla ollut vastuussa lasten huostaanotoista, vaan tehnyt työtä sijoituksen/huostaanoton jälkeen.

Lastensuojelu kuitenkin aiheuttaa aina osassa ihmisistä suunnatonta vihaa, katkeruutta ja pettymystä. 

Niin kävi tälläkin kertaa ja vain päivä edellä mainitun kommenttini jälkeen sain ensimmäisen vihaviestini.

"Yrittäkää kasvaa sen verran aikuiseksi ja välittää muista kuin ittestänne eikä vihata ja vihata ja muka rakastaa lapsia mutta mutta keksitte valheita äideistä ja ne isät jotka raiskaa lapsia ja käyttää huumeita ja on karkoitettuja on parempia ihmisiä kuin äidit joiden lääkärin lausunnot heitätte tahalleen roskiin ja elätte valheissa ja aivopesette lapsia olemaan erossa oikeasta perheestä jotka äiti rakastaa mutta te tahalleen keksitte valheita jotta te näytätte paremmilta mutta piilotatte karkoitettuja lastenraiskaajia ja huumerikollisia ensikoteihin. Huom. Mä olen opiskellut kodinhoitajaksi ja teen työtä ihmisoikeuksien eteen. Ei tarvitse kehua itseään ja ehkä teet hyvää työtä mutten usko siihen 100% että se on aitoa. Kyllä tuskin sinua kiinnostaa kenenkään tarinat niin kauan kuin sosiaalityöntekijät sinua vetävät kuin koiraa näiden pienten lasten luokse. Kyllä perhetyöntekijäkin löi mun lasta ja uhkaili poliisi isällään. Teihin ja teidän aitoon olemiseen ei vaan voi luottaa se on teennäistä esittämistä että sinä saat leivän pöytään niinkuin sosiaalityöntekijät jotka piilottaa karkoitettuja lastenraiskaajia ja huumerikollisia ensikoteihin. Sama asia. Todella säälittävää ja ei voi muuta kuin sääliä.."

Vihaviesti täysin vieraalta ihmiseltä kolahti. Se tuntui erityisen pahalta, koska jossain vaiheessa elämää annoin työtä tehdessä itsestäni niin paljon, ettei minusta riittänyt enää omalle perheelleni. Priorisoin lapset työssä omien lasteni edelle. Nyt viestin mukaan olisinkin vain teennäinen esittäjä. 

Lastensuojelun työntekijöiden vaitiolovelvollisuus sinetöi huulet ja vaikka faktat olisivat väärin, niitä ei voi korjata. "En voi ottaa kantaa yksittäiseen tapaukseen." on mediastakin tuttu lause.

Niin kauan kuin sometilini on julkinen, olen ihmisten mielestä vapaata riistaa. Näin ollen seison edelleen päätökseni takana eikä jatkossakaan lapsistani julkaista kuvia, joista heidät voitaisiin nykyhetkenä tunnistaa. Poikkeus vahvistaa säännön, joten vauvakuvia saatan ripotella sinne tänne jatkossakin.

Olisiko sitten syytä vaieta siitä, että lastensuojelun työkenttä on lähtemättömästi osa minua? Hell no! Olen kiitollinen siitä, että elämä kuljetti minut tälle alalle ja aion jatkossakin rinta rottingilla sanoa tehneeni 10 vuotta työtä lasten suojelussa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti